Tampereen yliopistolla tehtiin historiaa, kun säätiöyliopiston hallitukseen valittiin ensimmäistä kertaa henkilöstön edustaja. Sekava valintaprosessi ja yliopistosäätiön perustajien edustajien toiminta herättää kuitenkin vakavan kysymyksen perustuslain turvaamaan itsehallinnon toteutumisesta Tampereen yliopistolla ja säätiöyliopistoissa yleensä. Itsehallinnon turvaamiseksi ja tilanteen selkiyttämiseksi tulevaisuudessa tarvittaisiin periaatteellista keskustelua perustajien keskuudessa, etenkin Tampereen kaupungilla, mutta myös täsmennyksiä yliopiston johtosääntöön ja yliopistolakiin.
Tampereen yliopistolla tehtiin pari viikko sitten suomalaisten säätiöyliopistojen historiaa: yliopiston hallitukseen valittiin yliopiston henkilökuntaan kuuluva professori Johanna Kantola. Valinta oli historiallinen ja tärkeä siksi, että tätä ennen vuodesta 2010 toimineiden säätiöyliopistojen hallituksissa ei ole vielä koskaan istunut yhtään henkilöstön edustajaa. Samalla korjattiin myös hallituksen sukupuolijakauma lainmukaiseksi. Hallituksesta oli erovuorossa kaksi jäsentä, ja toiseksi uudeksi jäseneksi valittiin yliopistosäätiön perustajien ehdottamista henkilöistä Fortumin innovaatiojohtaja Anne Jalkala.
Yliopiston vaaleilla valittu konsistori, jonka tehtävä hallitusvalinta yliopistolain mukaan on, teki valinnan selvin lukemin (13-5). Aiemmista erimielisyyksistä huolimatta konsistorin enemmistö siis löysi asiassa selkeän yhteisen sävelen: hallitukseen haluttiin yhteisön edustus. Tämä on sekä lain että yliopiston sääntöjen mukaan täysin mahdollista.
Itse valintaprosessi sen sijaan oli varsin sekava, mikä herättää vakavaa huolta säätiöyliopistoihin vakiintuneen hallituksen nimitysprosessin toimivuudesta sekä perustajien edustajien roolista siinä. Perustajien edustajat nimittäin pyrkivät nimitysprosessissa toistuvasti ohittamaan konsistorin antamat ohjeistukset ja estämään yhteisön sisäisen jäsenen valinnan hallitukseen.
Perustajien edustajat sisäisen jäsenen valintaa torppaamassa
Hallituksen valinta valmisteltiin yliopiston sääntöjen mukaisessa kuusihenkisessä nimityskomiteassa, jossa on kolme edustajaa yliopistoyhteisöstä ja kolme yliopistosäätiön perustajista. Perustajia edustavat Teknologiateollisuuden, Tampereen kaupungin ja yksi muiden perustajien edustaja. Konsistori ohjeisti nimityskomiteaa kahdesti siitä, että hallitukseen tulisi valita ”valintakriteerit täyttävä sisäinen jäsen yliopistoyhteisöstä”. Vasta nimityskomitean kolmas esitys noudatti konsistorin ohjeistusta, mutta perustajien edustajat nimityskomiteassa vastustivat esitystä ja jättivät siihen eriävän mielipiteen. Perustelut ovat erikoisia ja osin myös perustuslain vastaisia.
Eriävässä mielipiteessä perustajien edustajat toteavat muun muassa, että yliopistosäätiötä perustettaessa olisi sovittu siitä, etteivät yliopistoyhteisön sisäiset jäsenet voi kuulua yliopiston hallitukseen. Heidän mukaansa säätiön perustamiskirjassa mainittu ”riippumaton hallitus” pitää sisällään ”riippumattomuuden erityisesti Tampereen Yliopistosta. Yliopiston palveluksessa olevan henkilön valinta hallitukseen rikkoo tätä sopimusta.”
Mikäli perustajat olisivat tällaisesta sopineet yliopistosäätiötä perustettaessa, olisi tuo sopimus eksplisiittisesti perustuslain vastainen. Säätiöyliopistoista säädettäessä perustuslakivaliokunta nimittäin edellytti, että ”–kaikkien yliopistoon kuuluvien – – ryhmien jäsenet ovat kelpoisia hallituksen jäseniksi ja että hallituksen kokoonpano määräytyy yliopistoyhteisön itsensä päätöksin ja vastaavia periaatteita noudattaen kuin julkisoikeudellisissa yliopistoissa.” Lisäksi valiokunta edellytti, että ”mikään lainsäätäjän valitsema sääntelyvaihtoehto ei saa johtaa siihen, että yliopistoyhteisö ei voi valita hallituksen enemmistöä yliopiston sisäisistä ryhmistä.”
Perustajilla ei myöskään ole asiasta yhteisestä linjaa, vaikka eriävässä mielipiteessä niin väitetään. Päinvastoin, osa perustajista pitää sisäisten jäsenten valintaa hallitukseen hyväksyttävänä. Esimerkiksi Yhteiskunta-alan korkeakoulutettujen (viimeksi valtuuston kokouksessa esillä ollu) kanta on edistää kolmikantaisen yliopistodemokratian toteutumista yliopiston hallituksessa.
Perustajien olisi siis syytä käydä periaatteellinen keskustelu edustajiensa toiminnasta ja omasta roolistansa hallituksen nimitysprosessissa. Vastuu perustajien edustjajien toiminnasta nimityskomiteassa ja sen lainmukaisuudesta kun on perustajilla kollektiivina.
Tampereen kaupungin ristiriitaiset linjaukset
Kaikkein ristiriitaisimmalta vaikuttaa Tampereen kaupungin toiminta asiassa. Nimityskomiteassa Tampereen kaupunkia edustava Teppo Rantanen on allekirjoittanut eriävän mielipiteen, vaikka edellisenä kesänä Tampereen kaupungin konsernijaosto on linjannut riippumattomuudesta toisin. Konsernijaosto totesi tuolloin yhtyvänsä opetus- ja kulttuuriministeriön kantaan, jonka mukaa mukaan ”Säätiön perustamiskirja tai sen säännöt taikka säätiölaki eivät oikeudellisesti estä konsistoria valitsemasta yliopistoyhteisönsä jäsentä hallitukseen nyt tai myöhemmässä vaiheessa.”
Lisäksi on erikoista, että Tampereen kaupungin konsernijaosto esitti hallitukseen uudelleen valittavaksi nyt erovuorossa ollutta Lauri Lylyä. Esittäessään yliopiston hallitukseen toistuvasti istuvaa pormestaria kaupunki unohtaa, ettei sillä ole mitään perinteistä mandaattipaikkaa yliopiston hallituksessa. Ensisijainen hallituksen valintaa ohjaavan periaatteen tulisi olla nimenomaan yliopiston edun punnitseminen, ei kaupungin oman aseman pönkittäminen. Perustajilta myös pyydettiin erikseen esityksiä eri sukupuolten edustajista (ks. konsernijaoston pöytäkirjan liite), jotta hallituksen sukupuolijakauma voitaisiin korjata lainmukaiseksi. Tästä huolimatta kaupunki teki ehdotuksen vain yhdestä miespuolisesta henkilöstä.
Säätiön perustamiskirjassa kaupunki on sitoutunut yhdessä Teknologiateollisuuden kanssa koordinoimaan kaikkien noin parinkymmenen perustajatahon osalta ehdokkaiden nimeämistä yliopiston hallitukseen. Tehtävänä on siis varmistaa hallituksen kokoonpanon tasapainoisuus ja se, että kaikkien perustajien näkemykset kuuluvat nimitysprosessissa, ei valita hallitukseen Tampereen kaupungin tai Teknologiateollisuuden takuumiehiä.
Tampereen kaupungin on syytä tehdä selkeä linjanveto siitä, mikä on sen rooli yliopistosäätiön perustajana. Kaupungin kaltaisen toimijan kun toivoisi olevan lain määrittelemän yliopistojen itsehallinnon turvaaja, ei sen murentaja.
Yliopistolakiin ja Tampereen yliopiston johtosääntöön tarvitaan korjauksia
Tampereella yliopiston itsehallinnosta on kiistelty pitkään. Ongelmat eivät kuitenkaan koske pelkästään Tampereen yliopistoa, vaan juontavat juurensa yliopistolain säätämisvaiheeseen sekä sen jälkeen säätiöyliopistoissa omaksuttuihin nimityskäytäntöihin.
Kuten yllä jo todettiin, yliopistolain mukaan yliopistoyhteisön jäsenistä koostuva konsistori valitsee yliopiston hallituksen ja sen tulee tehdä se itsenäisesti. Alkuperäisessä lakiesityksessä 2009 säätiöyliopistojen nimitysvalta haluttiin kuitenkin antaa valtiolle ja perustajille ja yhteisön sisäiset jäsenet rajata hallituksesta pois. Perustuslakivaliokunta totesi tämän itsehallinnon kannalta mahdottomaksi, ja niinpä lailla päädyttiin turvaamaan perustajille mahdollisuus tulla kuulluksi valintaprosessissa.
Käytännössä kuulemiskäytäntö on säätiöyliopistojen säännöissä muotoutunut sellaiseksi, että se kunnioittaa enemmän alkuperäisen lakiesityksen henkeä kuin perustuslakivaliokunnan näkemystä itsehallinnosta. Säätiöyliopisto on kuitenkin ensisijaisesti yliopisto, ja yliopistolaki on siihen nähden selvästkin liian väljä turvatakseen yliopistoyhteisön itsehallinnon nimitysprosessissa.
Sekava nimitysprosessi ei palvele kenenkään eikä etenkään yliopiston etua. Näin ollen myös yliopiston hallituksen olisi korkea aika täsmentää yliopiston johtosääntöä, jotta todellinen valta nimitysprosessissa taataan konsistorille ja tämän syksynkaltaiselta farssilta säästytään tulevaisuudessa.
Viimeviikkoisen seminaarin innoitamana pohdiskelee Veera Kaleva, apurahatutkija Kohti parempaa yliopistomaailmaa -hanke
