KESKUSTELUTILAISUUS: Tutkimuksen vapaus, sivistys ja itsehallinto yliopistoilla – 10 vuotta yliopistolaista

Keskustelutilaisuus ja paneeli maanantaina 2.3. klo 17-19 Tiedekulmassa.

Toteutuuko tutkimuksen vapaus? Mitä tieteellinen ja taiteellinen sivistystehtävä vaatii? Entä kenelle kuuluu itsehallinto nyky-yliopistoilla? 

Tilaisuudessa keskustellaan yliopistojen johtamisesta ja yliopistodemokratiasta, sivistyksen merkityksestä sekä tutkimuksen ja opetuksen vapaudesta yliopistojen arjessa kymmenen vuotta uuden yliopistolain hyväksymisen jälkeen.

Tilaisuuden järjestävät yhteistyössä Helsingin yliopiston valtiotieteellinen tiedekunta, Kohti parempaa yliopistomaailmaa -tutkimushanke (Tampereen yliopisto), Politiikasta-lehti, tiede- ja tietokirjakustantamo Vastapaino sekä Yliopistokäänne.

Tilaisuuttaa voi seurata myös verkossa.

Ohjelma:

17.00 Alustukset

Kenen yliopisto? Strategisen johtamisen kipupisteet suomalaisissa yliopistoissa. Hanna Kuusela, akatemiatutkija, Tampereen yliopiston konsistorin jäsen

Toimitusjohtajaprofessorit – uusi tiedejohtamisen normaali. Petri Lehenkari, solubiologian professori, Oulun yliopiston hallituksen jäsen

Miksi demokratia on välttämätöntä yliopistoissa? Jukka Kekkonen, oikeushistorian ja roomalaisen oikeuden professori, Helsingin yliopiston hallituksen jäsen

18.00 Paneeli

10 vuotta yliopistolaista: toteutuuko tutkimuksen vapaus sekä tieteellinen ja taiteellinen sivistystehtävä yliopistoilla? Panelisteina kansleri Kaarle Hämeri, opiskelijavaikuttaja Sanni Lehtinen, kosmologi Syksy Räsänen sekä kansanedustajat Atte Harjanne (vihr.), Veronika Honkasalo (vas.) ja Jouni Ovaska (kesk.)

Viime kuukausien aikana on käyty julkista keskustelua niin tieteen vapaudesta kuin yliopistojen johtamisestakin. Tieteen ja tutkimuksen vapautta vastaan on hyökätty julkisessa keskustelussa usealta eri taholta. Toisaalta yliopistolaiset ovat kertoneet vaikutusmahdollisuuksiensa vähenemisestä, yhteisöjen ohittamisesta päätöksenteossa ja pelon ilmapiiristä yliopistoilla. Perustus- ja yliopistolain takaaman yliopistojen itsehallinnon tarkoitus on turvata tieteellisen tutkimuksen riippumattomuus ja tieteen, taiteen ja opetuksen vapaus. Kun perinteinen tulkinta itsehallinnosta on korostanut yliopistoyhteisön roolia yliopiston päätöksenteossa, vuonna 2010 voimaan astunut yliopistolaki toi tullessaan johtajakeskeisyyden ja karsi demokraattisesti valittujen elinten valtaa, mikä on näkynyt erityisen voimakkaasti säätiöyliopistoissa. 

Hallitusohjelmassa esitetään, että hallinnollisen autonomian tilaa ja suhdetta yliopistodemokratiaan arvioidaan hallituskauden aikana. On siis aika syventää keskustelua tutkimuksen vapaudesta, sivistystehtävästä ja itsehallinnon tilasta yliopistoilla.

Tervetuloa!

 

 

Perustajien edustajat yliopiston itsehallinnon tulppana vai tukena?

Tampereen yliopistolla tehtiin historiaa, kun säätiöyliopiston hallitukseen valittiin ensimmäistä kertaa henkilöstön edustaja. Sekava valintaprosessi ja yliopistosäätiön perustajien edustajien toiminta herättää kuitenkin vakavan kysymyksen perustuslain turvaamaan itsehallinnon toteutumisesta Tampereen yliopistolla ja säätiöyliopistoissa yleensä. Itsehallinnon turvaamiseksi ja tilanteen selkiyttämiseksi tulevaisuudessa tarvittaisiin periaatteellista keskustelua perustajien keskuudessa, etenkin Tampereen kaupungilla, mutta myös täsmennyksiä yliopiston johtosääntöön ja yliopistolakiin.

Tampereen yliopistolla tehtiin pari viikko sitten suomalaisten säätiöyliopistojen historiaa: yliopiston hallitukseen valittiin yliopiston henkilökuntaan kuuluva professori Johanna Kantola. Valinta oli historiallinen ja tärkeä siksi, että tätä ennen vuodesta 2010 toimineiden säätiöyliopistojen hallituksissa ei ole vielä koskaan istunut yhtään henkilöstön edustajaa. Samalla korjattiin myös hallituksen sukupuolijakauma lainmukaiseksi. Hallituksesta oli erovuorossa kaksi jäsentä, ja toiseksi uudeksi jäseneksi valittiin yliopistosäätiön perustajien ehdottamista henkilöistä Fortumin innovaatiojohtaja Anne Jalkala.

Yliopiston vaaleilla valittu konsistori, jonka tehtävä hallitusvalinta yliopistolain mukaan on, teki valinnan selvin lukemin (13-5). Aiemmista erimielisyyksistä huolimatta konsistorin enemmistö siis löysi asiassa selkeän yhteisen sävelen: hallitukseen haluttiin yhteisön edustus. Tämä on sekä lain että yliopiston sääntöjen mukaan täysin mahdollista. 

Itse valintaprosessi sen sijaan oli varsin sekava, mikä herättää vakavaa huolta säätiöyliopistoihin vakiintuneen hallituksen nimitysprosessin toimivuudesta sekä perustajien edustajien roolista siinä. Perustajien edustajat nimittäin pyrkivät nimitysprosessissa toistuvasti ohittamaan konsistorin antamat ohjeistukset ja estämään yhteisön sisäisen jäsenen valinnan hallitukseen.

Perustajien edustajat sisäisen jäsenen valintaa torppaamassa

Hallituksen valinta valmisteltiin yliopiston sääntöjen mukaisessa kuusihenkisessä nimityskomiteassa, jossa on kolme edustajaa yliopistoyhteisöstä ja kolme yliopistosäätiön perustajista. Perustajia edustavat Teknologiateollisuuden, Tampereen kaupungin ja yksi muiden perustajien edustaja. Konsistori ohjeisti nimityskomiteaa kahdesti siitä, että hallitukseen tulisi valita ”valintakriteerit täyttävä sisäinen jäsen yliopistoyhteisöstä”. Vasta nimityskomitean kolmas esitys noudatti konsistorin ohjeistusta, mutta perustajien edustajat nimityskomiteassa  vastustivat esitystä ja jättivät siihen eriävän mielipiteen. Perustelut ovat erikoisia ja osin myös perustuslain vastaisia.

Eriävässä mielipiteessä perustajien edustajat toteavat muun muassa, että yliopistosäätiötä perustettaessa olisi sovittu siitä, etteivät yliopistoyhteisön sisäiset jäsenet voi kuulua yliopiston hallitukseen. Heidän mukaansa säätiön perustamiskirjassa mainittu ”riippumaton hallitus” pitää sisällään ”riippumattomuuden erityisesti Tampereen Yliopistosta. Yliopiston palveluksessa olevan henkilön valinta hallitukseen rikkoo tätä sopimusta.” 

Mikäli perustajat olisivat tällaisesta sopineet yliopistosäätiötä perustettaessa, olisi tuo sopimus eksplisiittisesti perustuslain vastainen. Säätiöyliopistoista säädettäessä perustuslakivaliokunta nimittäin edellytti, että ”–kaikkien yliopistoon kuuluvien – – ryhmien jäsenet ovat kelpoisia hallituksen jäseniksi ja että hallituksen kokoonpano määräytyy yliopistoyhteisön itsensä päätöksin ja vastaavia periaatteita noudattaen kuin julkisoikeudellisissa yliopistoissa.” Lisäksi valiokunta edellytti, että ”mikään lainsäätäjän valitsema sääntelyvaihtoehto ei saa johtaa siihen, että yliopistoyhteisö ei voi valita hallituksen enemmistöä yliopiston sisäisistä ryhmistä.”

Perustajilla ei myöskään ole asiasta yhteisestä linjaa, vaikka eriävässä mielipiteessä niin väitetään. Päinvastoin, osa perustajista pitää sisäisten jäsenten valintaa hallitukseen hyväksyttävänä. Esimerkiksi Yhteiskunta-alan korkeakoulutettujen (viimeksi valtuuston kokouksessa esillä ollu) kanta on edistää kolmikantaisen yliopistodemokratian toteutumista yliopiston hallituksessa.

Perustajien olisi siis syytä käydä periaatteellinen keskustelu edustajiensa toiminnasta ja omasta roolistansa hallituksen nimitysprosessissa. Vastuu perustajien edustjajien toiminnasta nimityskomiteassa ja sen lainmukaisuudesta kun on perustajilla kollektiivina. 

Tampereen kaupungin ristiriitaiset linjaukset

Kaikkein ristiriitaisimmalta vaikuttaa Tampereen kaupungin toiminta asiassa. Nimityskomiteassa Tampereen kaupunkia edustava Teppo Rantanen on allekirjoittanut eriävän mielipiteen, vaikka edellisenä kesänä Tampereen kaupungin konsernijaosto on linjannut riippumattomuudesta toisin. Konsernijaosto totesi tuolloin yhtyvänsä opetus- ja kulttuuriministeriön kantaan, jonka mukaa mukaan ”Säätiön perustamiskirja tai sen säännöt taikka säätiölaki eivät oikeudellisesti estä konsistoria valitsemasta yliopistoyhteisönsä jäsentä hallitukseen nyt tai myöhemmässä vaiheessa.

Lisäksi on erikoista, että Tampereen kaupungin konsernijaosto esitti hallitukseen uudelleen valittavaksi nyt erovuorossa ollutta Lauri Lylyä. Esittäessään yliopiston hallitukseen toistuvasti istuvaa pormestaria kaupunki unohtaa, ettei sillä ole mitään perinteistä mandaattipaikkaa yliopiston hallituksessa. Ensisijainen hallituksen valintaa ohjaavan periaatteen tulisi olla nimenomaan yliopiston edun punnitseminen, ei kaupungin oman aseman pönkittäminen. Perustajilta myös pyydettiin erikseen esityksiä eri sukupuolten edustajista (ks. konsernijaoston pöytäkirjan liite), jotta hallituksen sukupuolijakauma voitaisiin korjata lainmukaiseksi. Tästä huolimatta kaupunki teki ehdotuksen vain yhdestä miespuolisesta henkilöstä.

Säätiön perustamiskirjassa kaupunki on sitoutunut yhdessä Teknologiateollisuuden kanssa koordinoimaan kaikkien noin parinkymmenen perustajatahon osalta ehdokkaiden nimeämistä yliopiston hallitukseen. Tehtävänä on siis varmistaa hallituksen kokoonpanon tasapainoisuus ja se, että kaikkien perustajien näkemykset kuuluvat nimitysprosessissa, ei valita hallitukseen Tampereen kaupungin tai Teknologiateollisuuden takuumiehiä. 

Tampereen kaupungin on syytä tehdä selkeä linjanveto siitä, mikä on sen rooli yliopistosäätiön perustajana. Kaupungin kaltaisen toimijan kun toivoisi olevan lain määrittelemän yliopistojen itsehallinnon turvaaja, ei sen murentaja.

Yliopistolakiin ja Tampereen yliopiston johtosääntöön tarvitaan korjauksia

Tampereella yliopiston itsehallinnosta on kiistelty pitkään. Ongelmat eivät kuitenkaan koske pelkästään Tampereen yliopistoa, vaan juontavat juurensa yliopistolain säätämisvaiheeseen sekä sen jälkeen säätiöyliopistoissa omaksuttuihin nimityskäytäntöihin.

Kuten yllä jo todettiin, yliopistolain mukaan yliopistoyhteisön jäsenistä koostuva konsistori valitsee yliopiston hallituksen ja sen tulee tehdä se itsenäisesti. Alkuperäisessä lakiesityksessä 2009 säätiöyliopistojen nimitysvalta haluttiin kuitenkin antaa valtiolle ja perustajille ja yhteisön sisäiset jäsenet rajata hallituksesta pois. Perustuslakivaliokunta totesi tämän itsehallinnon kannalta mahdottomaksi, ja niinpä lailla päädyttiin turvaamaan perustajille mahdollisuus tulla kuulluksi valintaprosessissa.

Käytännössä kuulemiskäytäntö on säätiöyliopistojen säännöissä muotoutunut sellaiseksi, että se kunnioittaa enemmän alkuperäisen lakiesityksen henkeä kuin perustuslakivaliokunnan näkemystä itsehallinnosta. Säätiöyliopisto on kuitenkin ensisijaisesti yliopisto, ja yliopistolaki on siihen nähden selvästkin liian väljä turvatakseen yliopistoyhteisön itsehallinnon nimitysprosessissa.

Sekava nimitysprosessi ei palvele kenenkään eikä etenkään yliopiston etua. Näin ollen myös yliopiston hallituksen olisi korkea aika täsmentää yliopiston johtosääntöä, jotta todellinen valta nimitysprosessissa taataan konsistorille ja tämän syksynkaltaiselta farssilta säästytään tulevaisuudessa.

Viimeviikkoisen seminaarin innoitamana pohdiskelee Veera Kaleva, apurahatutkija Kohti parempaa yliopistomaailmaa -hanke

Kuuntele Demokratia ja itsehallinto yliopistoilla -seminaarin esitykset!

Demokratia ja itsehallinto yliopistoilla -seminaari keskustelutti vilkkaasti eduskunnan Kansalaisinfossa viime viikolla. Seminaarissa pidetyt esitykset voi nyt kuunnella alta. Niin ikään Jussi Välimaan esitys, joka peruuntui itse seminaarista, on nyt ohessa luettavissa. Kiitos osallistujille, keskustelu jatkuu ensi keväänä!

Kansanedustaja Veronika Honkasalon avaussanat

Kenen yliopisto? Itsehallinnon ja demokratian suhteesta uuden yliopistolain jälkeen, Veera Kaleva Kohti parempaa yliopistomaailmaa -tutkimushanke

Kollegiaalisuus, autonomia ja demokratia?, Jussi Välimaa, Koulutuksen tutkimuslaitoksen johtaja ja professori

Yliopistolain valmistelun arviointi, Kati Rantala, tutkimusjohtaja Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutti

Perustuslakivaliokunnan ja laillisuusvalvojien näkemyksiä yliopistojen itsehallinnosta, Pauli Rautiainen, julkisoikeuden apulaisprofessori

Demokratia ja itsehallinto yliopistoilla – 10 vuotta yliopistolaista

Mitä: Keskustelutilaisuus itsehallinnon ja demokratian toteutumisesta yliopistoilla 

Milloin: torstaina 12.12.2019 kello 10.30-12

Missä: Eduskunnan kansalaisinfo

Mitä kuuluu yliopistodemokratialle? Mitä yliopistoyhteisöt ajattelevat yliopistojen johtamisesta? Entä missä kulkevat yliopistojen itsehallinnon rajat? Tarvitaanko muutosta yliopistolakiin?

Tilaisuudessa pohditaan yliopistodemokratian merkitystä ja yliopistojen itsehallinnon tilaa kymmenen vuotta uuden yliopistolain hyväksymisen jälkeen. Tilaisuuden järjestävät yhteistyössä Tampereen yliopiston Kohti parempaa yliopistomaailmaa -tutkimushanke ja kansanedustaja Veronika Honkasalo. 

Ohjelma:

10.30 Avaus: Veronika Honkasalo, kansanedustaja, dosentti

10.35 “Kenen yliopisto? Tampereen yliopiston henkilöstön näkemyksiä yliopistojen johtamisjärjestelmistä ja itsehallinnosta” -raportin tuloksia, Hanna Kuusela ja Veera Kaleva Kohti parempaa yliopistomaailmaa -tutkimushanke

10.50 Kollegiaalisuus, autonomia ja demokratia?, Jussi Välimaa, Koulutuksen tutkimuslaitoksen johtaja ja professori

11.05 Yliopistolain valmistelun arviointi, Kati Rantala, tutkimusjohtaja Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutti

11.20 Perustuslakivaliokunnan ja laillisuusvalvojien näkemyksiä yliopistojen itsehallinnosta, Pauli Rautiainen, julkisoikeuden apulaisprofessori 

11.35 Kysymyksiä ja keskustelua

Perustus- ja yliopistolain takaaman yliopistojen itsehallinnon tarkoitus on turvata tieteen ja opetuksen vapaus sekä riippumattomuus. Vuonna 2010 voimaan astunut yliopistolaki ja yliopistojen siitä tekemät tulkinnat muuttivat voimakkaasti valtasuhteita yliopistojen sisällä. Perinteinen tulkinta itsehallinnosta on korostanut yliopistoyhteisön roolia yliopiston päätöksenteossa. Yliopistolain arvioinneissa on sen sijaan toistuvasti todettu yliopistojen johtajakeskeistyneen ja yliopistoyhteisön vaikutusmahdollisuuksien heikentyneen. Antti Rinteen hallitusohjelmassa esitetään, että hallinnollisen autonomian tilaa ja suhdetta yliopistodemokratiaan arvioidaan hallituskauden aikana. 

Nyt on siis oiva aika käydä keskustelua yliopistoista, tervetuloa!

Kansalaisinfoon saapuessa on syytä varautua turvatarkastukseen.  Kansalaisinfon käyntiosoite on Arkadiankatu 3, sisäänkäynti Mannerheimintien puolelta (ks. kartta).

Tapahtuma Facebookissa.

2nd Edition of report available – Raportin 2. painos saatavilla

Following the brief English summary published here, a digital and printed second edition of our first research report Whose university? is now publicly available with the English summary included and the graphs fully translated.

You can donwload a electronic copy exclusive on this WordPress page. The Finnish sections are the same as before, with only an English section added to the end of the report.

Based on the feedback we have received, we will make sure future reports contain an English summary from the very beginning.

Whose university? Research report summary

Summary on our first reasearch report Whose university?, published earlier in Finnish, is now available in English.

This report offers insights into the opinions of the staff of Tampere University regarding university autonomy, the ideal constitution of the University Board, and the process by which the University leadership is appointed. The report is based on the survey conducted at Tampere University in the spring of 2019 by two separate research projects. The response rate to the survey was high – almost half (49%) of the staff employed at Tampere University at the time of survey. The respondents also represented both of the former merged institutions almost equally, and most faculties were also evenly represented. This report offers the latest research data on how the staff perceives changes in university management brought about by the 2009 University Act reform.

The founding process of the new Tampere University has sparked lively debate over the implemented systems and practices of management, administration and governance. The results from the survey show that university staff perceived direct means of influencing and participating in decision-making as important principles of university autonomy.

Survey respondents considered representation of the staff on all levels of university administration and the opportunity to appoint their leaders through direct elections as the most crucial elements of university autonomy.

A considerable majority (77%) of the staff wants to be represented in the University Board. This claim to representation is significantly supported by the staff of both former merged intuitions: 66 per cent of the staff of the Tampere Technical University (TUT), and 86 per cent of the staff of the University of Tampere (UTA) supported staff representation in the Board. 70 per cent of the respondents support having at least three university community representatives on the Board, following the traditional tripartite representation model (professors–other teaching and research staff–students). Only 3 per cent of the respondents favored a Board constituting of no staff or university community representation.

A majority of the respondents also considered direct elections as an important element in appointing university leadership (university board, rector, vice-rectors, provost, deans, etc.). Of all respondents a total of 70 per cent felt it was important or extremely important that the university community could appoint its own leadership through elections.

The results outlined in this report offer important information for developing the current systems and practices of management, administration and governance. They also serve a direct challenge to Tampere University leadership to critically evaluate the standing practices, given that they are evidently not supported by the vast majority of the university staff that responded to the survey. A distinct majority supports having tripartite representation in the University Board, but under the current system no such representation exists. An equally distinct majority sees direct elections as the best way to appoint leadership, but under the current administrative rules the university community has no say at all in these appointments.

The University Act 2009 that materially reformed Finnish higher education has, according to several estimates, surveys and scientific literature, led to circumstances, wherein the university community is becoming exceedingly alienated from decision-making processes, and de facto power is becoming centralized – even externalized – beyond the university community. The current Antti Rinne cabinet (2019–) has noted in its official government program the need to evaluate the state of administrative autonomy in universities in relation to the autonomy and tripartite representation guaranteed under the Finnish constitution. This report shows that the evaluation is sorely needed. The autonomy statutes within the constitution serve to protect the independence of science and scientific research from political, social and economic pressure.

In the era of sophisticated manipulation of opinion, increased political polarization, downplayed and sidelined scientific research, and various forms of harassment of researchers, the need for structural defenses for science that safeguard autonomy, independence and integrity have become more important than ever.